Vielä tässä on aikaa koulun alkuun, mutta toisaalta ei  enää edes kokonaista kuukautta. Meneekö aika näin nopeasti.

Jotenkin vain näiden alkaneiden "muuttotohinoiden" keskellä ajatukset uudesta urasta eivät tunnu vain niin konkreettiselta.

Joulukin kolkuttelee ovelle.... haloo... eikä valmisteluita tehty oikeastaan yhtään jos ei lasketa joka puolelle ripustettuja jouluvaloja. Muuten kaikki vaiheessa, missähän sellaisessa?

Menneellä viikolla olin kouluun yhteydessä. Piti tarkistin tuo "laskeutumisaika", mihin aikaa olla pihalla/ovella: 8:lta vai 9:ltä (millä ovella)?
No klo 8 siellä pitää olla tikkana paikalla. Jonkin sortin lappu on myös ovessa, minne sitä unenpöpperössä suunnistan?  

Reppua  tässä odottelen edelleen.  Heidän imoituksen mukaan repun piti olla 28.11 päivänä perillä, ei näkynyt, ei ollu postissa eikä missään.  Siitä vain sähköpostilla kyselemään Atlantin taakse: missäköhän vika kun ostosta ei näy?

Vastaus - 2 päivän päästä - otsikolla "Maksut ja tullit" !!!  
Joudunko vielä maksamaan jotain?  Sarvet nousivat päähän.

Otsikko oli ihan höhlä, he kertoivat repun lähteneen matkaan 28.11  - vasta!  Sen - huom: pitäisi olla - viimeistään osoitteessani 26.12. Näinköhän vain on?  Jotenkin usko asiaan ei ole kohdallaan.

Tätä jännitysnäytelmää seuraten...ja jouluvalmisteluja -ehkä- tehden....?

Tästä se alkaa opiskelijan taival näin keski-ikäisellä naisella. Päätin tosin olla käyttämättä tätä sanaa enää tämän jälkeen, koska sisäinen minäni on vain 25 tietämillä - no omasta mielestäni :)

Pyrin lokakuussa Tyrvään käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen Sastamalaan, vain muutamia päiviä ennen hakuajan päätyttyä. Olin nähnyt tämän hienon opinahjon ihan viimeisillä metreillä. Tulipas kiire lähetellä hakemukset, työtodistukset ym. paperit eteenpäin sisäisen palon ja pelonkin tiimellyksessä.  

Toteutuisiko vihdoinkin minun 30 vuoden unelma; päästä toteuttamaan juuri sellaista ammattia joka tuntui enemmän kuin omalta. Olinhan kerran lähes pääsemässä esinemuotoilijaksi Kuopioon. Jäin valitettavasti 1 varasijalla. Eipä onnistunut tuolloin.

Unelmia ei pidä koskaan unohtaa, enkä unohtanut minäkään. Asia oli kaihertanut mieltäni -aika ajoin- näiden vuosien aikana ja nyt jos koskaan päätin kokeilla pyrkimistä.

Ennen lopullista valintaa kävin koululla, tutustuin osaan nykyisistä opiskelijoista ja näin tilat missä kultapuoli oli. Tuntui uskomattomalta että juuri minä olisin siellä jonain päivänä opiskelemassa, jotenkin niin epätodellista ja uskomattomalta.

Jännitys jatkui edelleen .... kunnes puhelin oli soinut (tietenkään en ollut silloin läsnä) ja numero viittasi juuri koulun numeroon. Kädet vapisten soitin takaisin ja.... sain kuulla elämäni iloisimmista uutisista korvissani  "tervetuloa koulun oppilaaksi".  Rieumullani ei ollut rajoja !! Silti-  kesken työpäivän piti olla "cool" eikä saanut näyttää sisällä pursuavaa iloa vielä tuossa vaiheessa. Asiahan ei ollut mitenkään julkinen.

Työvuosia pankissa oli kertynyt 29 vuotta. Mitä nyt tästä eteenpäin? Sanonko itseni irti, onko mahdollista saada tukipakettia tai pääsenkö vuorotteluvapaalle?  Milloin ilmoittaa tästä työnantajalle ja miten? Kaikki kuitenkin järjestyi ja jään opintovapaalle.  

Koulun alkuun on enää hetki aika ja startti 7.tammikuuta 2015,  Joulukin ja Uusi vuosi menee välissä, maltankohan keskittyä edes niihin.

Mutta tilaamaani reppua tässä jo odotellaan :)